Irakissa laki sallii aviomiesten ”kurittaa” vaimojaan, ja uuden uskonnollisen lain mukaan vaimo voi hakea avioeroa fyysisen pahoinpitelyn vuoksi vain, jos se toistuu. Afganistanissa vuoden 2026 asetukset ovat kaventaneet tapauksia, joissa lähisuhdeväkivaltaa ylipäätään voidaan asettaa syytteeseen. Niiden taustalla oleva perinne on yksiselitteinen. Koraanin jae 4:34 antaa miehille vallan naisiin ja käskee aviomiehiä, jotka pelkäävät vaimojensa tottelemattomuutta, nuhtelemaan heitä, jättämään heidät yksin vuoteeseen ja sitten lyömään heitä. Jäähyväissaarnassaan Profeetta sallii aviomiesten lyödä vaimojaan, ”mutta ei kovaa” (Muslim 1218). Ja Abu Dawudin kirjaama hadith (2147) lisää, ettei mieheltä kysytä, miksi hän löi vaimoaan. Väkivallalla on toisin sanoen käyttöohje.
Viisi vuotta talibanien paluun jälkeen kansalaisyhteiskunnan edustaja kertoi YK:n turvallisuusneuvostolle, että naisena oleminen on Afganistanissa nykyään rikos. Genevessä kansalaisjärjestöt vetoavat ihmisoikeusneuvostoon, jotta se edes jatkaisi asiasta puhumista: uusisi erityisraportoijan mandaatin, säilyttäisi vuoropuhelut ja käynnistäisi tutkintamekanismin. Erityisraportoijalla puolestaan on ollut maahantulokielto vuodesta 2024.
Vuodesta 2025 lähtien irakilaiset parit ovat voineet vaihtaa maallisen perhelain shiialaiseen uskonnolliseen lakiin. Se sallii avioliiton murrosiässä, hyväksyy häät ilman todistajia ja rekisteröintiä, antaa lapset isälle seitsemänvuotiaina ja sallii naisen erota vain, jos hänet on hylätty, jätetty ilman elatusta tai häntä on hakattu toistuvasti. Irakilaiset naiset taistelivat, jotta uudistuksesta tulisi vähemmän kauhea. Puoli vuotta myöhemmin parlamentti teki siitä entistä pahemman.
Kumppanimme
